Kolmen Kanazawa-päivän jälkeen Shirakawa-gō avaa maiseman. Kaupungin puutarhat, samuraikorttelit, lehtikulta ja hiljaiset museot vaihtuvat vuoriin, jyrkkiin kattoihin ja rakennuksiin, joiden muoto on syntynyt säästä ja elämäntavasta.

Tämän retken arvo ei ole siinä, että näkisimme jokaisen talon tai museon. Arvo on kontrastissa: Kanazawan hienovarainen kaupunkikauneus saa rinnalleen puurakenteisen, karumman, hitaamman kylämaiseman. Sitten palaamme illaksi takaisin Kanazawaan, mikä tekee päivästä turvallisen ja rajatun.

Ogimachi-kyläkävely on pääasia. Kuljetaan talojen, ojien, peltojen ja pienten siltojen välissä. Jos kylässä on paljon väkeä, etsitään hiljaisempia reunoja pääkadun sijaan.

Wada-ke tai muu talomuseo sopii, jos haluamme nähdä gasshō-zukuri-talon sisältä. Sisätila tekee arkkitehtuurista konkreettisemman: katto, savu, puu ja talon kerroksellinen käyttö tulevat lähemmäs.

Shiroyama-näköalapaikka sopii, jos sää on hyvä ja jaksaminen sallii. Sieltä kylä näkyy kokonaisuutena, mutta se ei ole pakollinen. Jos nousu tai siirtymä tuntuu liialta, pysytään alhaalla.

Hidas vaihtoehto on kyläkävely ilman sisäänpääsymuseota ja ilman näköalapaikkaa. Tällöin retki rakentuu maisemasta, syötävästä ja siitä, että olemme hetken poissa kaupungista. Se on aivan riittävä tapa käydä Shirakawa-gōssa, varsinkin jos seuraavan päivän Kioto-siirtymä painaa jo mielessä.