Hōnen-in on juuri oikean kokoinen pysähdys Ginkaku-jin jälkeen. Se ei kilpaile päivän pääankkurin kanssa, vaan syventää sitä. Täällä ei tarvitse kerätä vaikutelmia; riittää että kulkee sisään, hiljenee hetken ja palaa takaisin polulle vähän hitaampana.

Temppelin paras anti on tunnelma. Jos rakennukset eivät ole avoinna, se ei haittaa. Usein juuri ulkotila, lähestyminen, portti ja hiekkaan piirretty hiljaisuus ovat se, minkä vuoksi tänne kannattaa tulla.

Tämä toimii parhaiten 30–45 minuutin pysähdyksenä. Ei ennen Ginkaku-jiä, vaan sen jälkeen, kun katse on jo virittynyt sammaleen, hiekan ja varjon kielelle.

Jos matkakumppani haluaa jatkaa suoraan sobaan tai istua kahvilaan, Hōnen-inin voi jättää pois ilman menetystä. Se on päivän lahja, ei velvollisuus.

Käydään vain portilla ja lähestymistiellä. Jos sisään meneminen tuntuu liialta, käännytään takaisin. Kiotossa voi joskus riittää, että jokin paikka käy lähellä eikä sitä omista kokonaan.