Kioto-jakson viimeisenä varsinaisena päivänä Shisen-dō tuntuu oikealta, koska se ei yritä olla kaiken summa. Se on vetäytymisen paikka: talo, puutarha, runoilijoiden kuvat ja katse, joka pysyy paikallaan tarpeeksi kauan kuullakseen veden.

Tämä kohde sopii matkan loppuun paremmin kuin uusi suuri temppelipäivä. Olemme jo nähneet Ginkaku-jin, Saihō-jin sammalen, Nijōn vallan tai Himejin mittakaavan, Kuraman metsän ja Kibunen veden. Shisen-dō ei lisää Kiotoon volyymia. Se laskee äänenvoimakkuutta.

Shisen-dō liittyy Edo-kauden oppineeseen Ishikawa Jōzaniin, joka oli alun perin Tokugawa Ieyasun palveluksessa mutta vetäytyi myöhemmin Kiotoon. Vuonna 1641 hän rakensi Ichijōjin suunnalle paikan, jossa saattoi elää oppineena erakkomaisesti: lukea, kirjoittaa, suunnitella puutarhaa ja asettaa oman elämänsä kauemmas vallan keskuksista.

Nimi viittaa runoilijoihin: talon sisätiloissa oli esillä Kiinan klassisen runouden hahmoja. Siksi Shisen-dō ei ole vain puutarhakohde, vaan talo, jossa maisema ja kirjallinen mieli kuuluvat yhteen. Puutarha on osa ajattelun rytmiä.

Shisen-dō kannattaa tehdä ilman kiirettä ja ilman liian suurta jälkiohjelmaa. Aamupäivä tai varhainen iltapäivä sopii hyvin: lähdetään Kioton keskustasta Ichijōjin suuntaan, käydään Shisen-dōssa, istutaan hetki ja päätetään vasta sen jälkeen, haluammeko Enkō-jin, Manshu-inin, teetauon vai hotellin.

Tämä on hyvä kohde siksi, että se antaa meille luvan lopettaa. Sen jälkeen Kioton viimeisen päivän voi antaa laskeutua iltaan, eikä päivän tarvitse enää kasvaa.

Hidas versio on yksinkertainen: Shisen-dō ja sen jälkeen tee. Ei toista temppeliä, ei lisää listoja. Jos paikka tuntuu hyvältä, ei tarvitse lähteä heti etsimään seuraavaa tunnetta.