Kategoria: Reseptit
-
Rautatielammascurry Intiasta
Tähän ruokaan liittyy mielenkiintoisia tarinoita. Tämä ruoka tunnetaan aika laajalti Intiassa, mutta sen syntytarinaa pitää hakea aika syvältä internetin syövereistä. Yleensä tarinasta tiedetään vain se, että se on muuten kuin bengalilainen lammascurry nimeltään kosha mangsho, mutta miedompi ja happamampi, ja että sitä tarjoillaan pitkänmatkan junissa. Tarina rautatielampaasta kulkeutuu todellakin brittiläisen Intian aikoihin. Se on legendan…
-
Samosat. Mogulipasteijoita monilla täytteillä.
Samosat ovat tätä nykyä niin olennainen osa intialaista keittiöperinnettä joka puolella Intiaa, että siellä saattaa jopa suututtaa keskustelukumppanin kertomalla että niiden alkuperä on 900-luvun Persiassa, jossa ne tunnettiin nimellä sambosa. Keski-Aasiassa näitä täytettyjä taikinakolmioita on syöty jo toista tuhatta vuotta, mutta Intiaan näiden uskotaan saapuneen jo ennen moguleita vanhan Delhi-sultanaatin mukana 1300-luvulla. Siinä missä Persiassa…
-
Gastrodonnan käyttämät jauhoseokset.
Monesti Gastrodonna käyttää gluteenittomassa ruuanlaitossa ihan kaupan seoksia, mutta joskus hän innostuu ja tekee varastoon omia seoksiaan. Hänellä on pieni vihko jossa on mielestäni mystisiä ohjeita jauhoseosten tekoon. Jotkin asiat hän osaa tehdä vain omilla seoksillaan, joten niitä täytyy hieman avata tänne. Taidan kirjata näitä sitä mukaa tänne kun tarvitaan. Seosten alkuperä on sekalainen. Osa…
-
Paneer. Intialainen kotijuusto.
Paneer (tai panir) on tärkeä intialaisen ruuan rakennuspalikka. Paneeria käytetään proteiinina monissa intialaisissa ruuissa. Sitä käytetään kuutioidaan curryihin ja raastetaan koftataikinaan ja murennetaan pakoran täytteeksi. Siitä tehdään myös jälkiruokia. Se on Intian monipuolisin juusto. Teknisesti ottaen tämä ei ole mogulien keksintöä, vaan se on tullut pohjois-Intiaan persialaisten kauppiaiden mukana 1200-luvulla. Sana paneer on samaa kantaa…
-
Kheema kofta ja kashyu masala. Eli lammaslihapullat ja cashewpähkinäkastike.
Kofta on jotain joka tuli Intiaan Persian alueelta tulleiden mogulien mukana. Kofta on itseasiassa ajautunut aika laajalle joka suuntaan Persiasta. Sitä syödään Joka puolella Euraasiaa, Marokosta Thaimaahan. Sillä on monta nimeä, jotka kaikki kuulostavat jotakuinkin samalta. Köfte, kufta, qofte ja ćufte tarkoittavat kaikki samaa ruokaa. Nimi tulee klassisen persian kielen verbistä kōftan (کوفتن), joka tarkoittaa…
-
Dum Biryani.
Dum Biryani – Järjettömän hyvä moguliruoka joka vaatii vähän paneutumista. Biryani on oikein viimeisen päälle moguliruhtinaille sopiva ruokalaji. Tätä samaa itseasiassa on tarjottu Shah Jahanin hovissa 1600-luvun alussa. Joskin sitä tarkkaa reseptiä ei oikein osaa soveltaa, sillä raaka-aineita on puolet enemmän ja resepti on kirjoitettu arkaaisella hindillä. Vaikka joku sen osaisi kääntääkin, epäilen ettei niistä…
-
Kurkkuraita
Koska intialaiset eivät ole ihmeihmisiä, kyllä chili polttaa suuta sielläkin. Usein aterialla tarjoillaan jotain jugurttipohjaista, jolla ruokaa saa laimennettua tarvittaessa. Joskus toisaalta jugurtin seassa saattaa olla myös chiliä, että varovainen kannattaa olla. Perheemme intialaisilla aterioilla tarjoillaan useimmiten sekä lassia että raitaa. Lassi on jogurtti-maitopohjainen juoma joka voi olla joko suolainen ruokajuoma tai makea hedelmäinen jälkiruokatyyppinen…
-
Gluteeniton rapeaksi paistettu sipuli
Ainekset: 2 isoa keltasipulia 7dl piimää 100g vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta 1tl suolaa ¼ tl mustapippuria 2rkl sokeria Upporasvakeitin tai syvä pannu johon mahtuu 5cm öljyä pohjalle. Valmistelu: Halkaise sipulit ja siivuta ne ohuiksi. Ota iso kulho ja upota sipulisiivut puoleksi tunniksi piimään. Sillä välillä mittaa suola, pippuri, sokeri ja jauho isoimpaan minigrip-pussiin minkä löydät. Sulje…
-
Murgh makhani eli voikana ja sitruunapilahvi
Murgh makhani eli voikana on yksi parhaista koskaan syömistäni intialaisista ruokalajeista. Teknisesti ottaen se ei ole kehitetty mogulien aikana, mutta se on kaikkensa velkaa Suurmogulien ajalle. Ajalle, jolloin ruualla oli muukin tarkoitus kun selviäminen. Köyhillä asiat olivat tietysti aina kehnommin, mutta aristokratian keittotaito oli upeaa. Mogulien keittiössä käytettiin runsaasti mausteita ja monikerroksisia makuja, jotka kelpasivat…
-
Okonomiyaki. Kaikkea mitä haluat paistettuna.
Tällä reseptillä jätämme Japanin hetkeksi aikaa. Nyt jos koskaan kannattaa liittyä postituslistalle, niin saa sähköpostiin koko tämän Japani-sarjan ensimmäisen osan kaikki artikkelit. Seuraavaksi lähdemme toviksi Intiaan, mutta vielä tänään ihmetellään suosittua japanilaista katuruokaa nimeltä Okonomiyaki, joka kääntyy suomeksi muotoon ’kaikkea mitä haluat paistettuna’. Käytännössä se on kaalipannari jonka päällä tarjoillaan makealla kastikkeella ja majoneesilla ryydytettynä…
-
Tonkatsu ja Yōshokun monet kasvot.
Niinkuin tempuran kohdalla kirjoitin, Edo-kauden kohdalla friteeraus saapui Japaniin. Länkkäriruuat saivat vielä hetken odottaa, sillä ’suljetun maan’ kaudella Japaniin ei juurikaan tullut ulkopuolisia vaikutteita. Japanilaisten tuli tyytyä perinteisiin ja tempuraan yli 250 vuoden ajan. Kun Edo-kausi loppui vuonna 1867 shōgun Tokugawa Yoshinobun luovuttua vallasta, alkoi Japanissa Meiji-restauraatioksi kutsuttu kausi keisari Meijin mukaan. Keisari Meijin johdolla…
-
Oyakodon ja muita japanilaisia ruokasanaleikkejä.
Japanilaisilla on aika hienovarainen ja runollinen tapa nimetä ruokiaan. Kasvojen säilyttämiseen keskittyviltä japanilaisilta tämä on osoitus hienoviritteisestä huumorintajusta. Ruokalajeja ja raaka-aineita on nimetty pitkin historiaa niminllä joissa on salaviisautta tai sisäpiirin merkityksiä. Esimerkiksi hevosenlihaa tarkoittava sana sakuraniku tarkoittaa sananmukaisesti ’kirsikkalihaa’. Nimi on tullut vanhasta japanilaisesta kansanalaulusta jonka sanat käännettynä kuuluvat: ”Miksi ihmeessä sidot hevosesi kukkivaan…
-
Sotalaivacurry. Japanin laivaston perjantaiherkku.
Vuonna 1872 Japanin laivastossa tapahtui kummia. Pari kokkia jotka olivat olleet aiemmin töissä brittiläisellä yrityksellä Hong Kongissa värväytyivät laivastoon. Nämä kokit esittelivät laivastolle curryn, joka oli tuossa vaiheessa täysin uusi keksintö japanilaisille. Siinä määrin sekaisin japanilaiset menivät naudanlihan ja curryn sekoituksesta että siitä tuli nopeasti koko laivaston suosikkiruoka ja muutaman vuoden jälkeen vuonna 1877 Yokohamassa…
-
Wasabi. Shōgunin vaikea juuri.
Useimmille wasabi on itsestäänselvyys nigirisushin ja soijan välimaastossa. Tuo vaaleanvihreä tahna, josta tulee potkua elämään sushiravintoloissa. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Useimmat meistä ovat maistaneet sushinsa kanssa vihreäksi värjättyä piparjuurta, joka on korkeintaan maustettu oikealla wasabilla. Puutarhurin painajainen. Oikea wasabi eli maustekrassi tai Wasabia japonica tai japaninpiparjuuri on monimutkainen juuri. Se on pahamaineisen vaikeasti…
-
Soijamarmoroidut munat.
Shōyu tamago – kaunista herkkua Visuaalisuus on japanilaisessa ruuassa todella tärkeää. Sen takia kannattaa nähdä vaivaa ruuan elementtien kanssa. Shōyu tamago eli soijamunat ovat todella hienoja. Myös maku on tärkeää ja onneksi nämä munat ovat myös aivan sairaan hyviä. Suolainen umami yhdistettynä kananmunaa toimii todella hyvin. Näissä munissa parasta on niiden monikäyttöisyys. Niitä voi mutustaa…
-
Soija. Ruokamaailman superpapu.
Soijapapu on japanilaisten superruokaa. Siinä on huikeita määriä energiaa ja ravinteita. Sata grammaa soijapapua sisältää 36% päivän proteiinitarpeesta, 37% kuidusta, ja yli 100% raudantarpeesta. Sen lisäksi siinä on fosforia, mangaania, B- ja K-vitamiineja, magnesiumia, sinkkiä ja kaliumia. Karkeasti ottaen kolmasosa soijapavusta on hiilihydraattia, kolmasosa proteeiinia ja loput rasvaa ja vettä. Todella tehokas paketti. Ei siis…
-
Tempura. Uppopaistettuja asioita japanilaiseen tapaan.
Tempura ja Yōshoku, eli japanilais-länsimaalainen ruokakulttuuri. Japanilla on historiassa ollut jaksoja jolloin ulkopuolisia vaikutteita on karsastettu, koska niiden on pelätty valtaavan tilaa japanilaiseksi katsotulta kulttuurilta. Monet ulkopuoliset vaikutteet ovat kuitenkin tarttuneet Japanin saarille kuin tervaan. Korean niemimaalta paenneilta pakolaisilta japanilaiset oppivat noin vuoden 250 tienoilla paljon asioita, raudan käytöstä kastelujärjestelmien käyttöön ja valtion virkakoneiston pyörittämiseen,…
-
Dashi ja umami. Viidennen maun salaisuus.
Vaikka aiemmin kirjoitin että japanilaisessa keittiössä ei käytetä kovin runsaasti mausteita ruuassa, ei se silti tarkoita ettei ruoka olisi maukasta. Päinvastoin. Dashi-liemi on yksi niistä syistä, miksi japanilainen ruoka maistuu. Sen maku on todella hienovarainen pelkiltään, mutta kun sen yhdistää muihin ruokiin, se tuo ruokaan hienovaraisen kerroksen makua joka ei ole suolaista, makeaa, hapanta eikä…
-
Tamagoyaki. Kumma munakas.
Edellisessä reseptissä mainitsin että japanilaiset rakastavat kananmunaa. Tämä rakkaus yhdistettynä satojen vuosien pieteettiin ruuanlaitossa johtaa mielettömiin tuloksiin. Tamagoyaki on yksinkertainen ja mielettömän maukas ruokalaji, joka toimii elementtinä monessa muussa japanilaisessa ruuassa. Sana tamago tarkoittaa yksinkertaisesti kananmunaa ja yaki tarkoittaa paistettua. Tekniikka tekee tästä jotain ihan muuta. Oikein tehtynä tamagoyaki on hyvä esimerkki siitä miten yksinkertainen…
-
Soboro donburi. Riisikulhoruokaa.
Japanilaiset syövät yleensä riisinsä erillään muusta ruuasta. Jos riisi ja muu ruoka ovat samassa kulhossa, useimmiten ruokalaji on nimeltään donburi. Nimi tarkoittaa ”riisikulhoruokaa” ja niitä on todella monta erilaista. Usein nimi voidaan lyhentää muotoon don, kuten tässä tapauksessa. Ruoka tunnetaan tavallisesti nimellä soboro don. Soboro tarkoittaa paistettua jauhelihaa, joten tämä ruoka on nimensä mukaisesti paistettua…