Pohjois-Amerikassa on maantieteellisesti oikeastaan ainoastaan kolme valtiota, Kanada, USA ja Meksiko, (ja teoriassa myös Tanska, sillä Grönlanti sijaitsee maantieteensä puolesta Pohjois-Amerikan puolella. Lisään sen jos kirjoitan joskus Grönlannin keittiöstä.) joten sen erottaminen omaksi kategoriakseen on vähän tarpeetonta. Etenkin kun näistä Meksiko kuuluu kulttuurillisesti selvästi enemmän Latinalaiseen Amerikkaan. Kuitenkin näillä ruokakulttuureilla on enemmän erottavia kuin yhdistäviä tekijöitä, mutta maantieteellisen selkeyden vuoksi olkoon jako näin, vaikka osa jutuista kuuluu molemmille puolille rajaa.

Yhdistäviä piirteitä näiden kolmen maan (ja yhden jäisen saaren) keittiöissä on oikeastaan ainoastaan se että alkuperäisväestön ruokakulttuuri on sulautunut siirtolaisten mukana tulleeseen Euroopasta lähteneeseen fuusiokeittiöön jota nykyisin voidaan kutsua angloamerikkalaiseksi.

Siellä täällä on näkyvissä pieni eristyneitä taskuja, joissa mielenkiintoinen intiaani- ja inuiittikulttuuri on pitänyt pintansa eikä ole täysin hukkunut valtavirtaan. Niitä nostan esille parhaan kykyni mukaan. Samoin paikoitellen historialliset virtaukset ovat saattaneet yhteen ruokakulttuureita eri puolilta maailmaa muodostaen yllättäviä fuusioita. Pohjois-Amerikan manner on täynnä tällaisia kiinnostavia yksittäistapauksia. Niiden löytäminen ja sijoittaminen laajempaan viitekehykseen on vaan hieman muita paikkoja vaikeampaa.